Virta (Kevyempi kesä – 18 kurssilla kirjoitettu heinäkuussa 2018)

Posted on

Aurinkoisella rannalla. Mies odottaa. Hän tietää mitä odottaa, muttei myönnä sitä. Paitsi itselleen. Se on salaisuus. Mies kirjoittaa muistikirjaansa sanoja ja istuu välillä auringossa ja välillä varjossa. Tuuli sivelee hiuksia ja paljasta ylävartaloa. On niin kuuma, että tuulen virekään ei viilennä. Mutta se ei haittaa. Miehellä on sisällään lämmin. Erilainen lämpö kuin mitä paahtava helle. Silmät ovat välillä kiinni. Syke välillä nousee. Ajatukset poukkoilevat. On toisaalta hyvin harmoninen olo. Yhtä puiden lehtien kanssa, jotka tanssivat tuulessa. Toisaalta hänellä käy päässään tunteita. Semmoisia tunteita, mitä hän ei ole kokenut vuosiin. Ne on ihan normaaleja tunteita, mutta hänen pitää käyttää niiden tunnistamiseen energiaa. Suojella itseään. Hahmottaa, mikä tulee itseltään, mikä muilta, mikä peloista, mikä vaan hänen nopeasta ja vilkkaasta päästään. Miehellä on päässään silmälasit. Hän pitää normaalisti tyylikästä hattua, mutta nyt hänen päälaki on paljaana. Tuuli iskee siihen lempeästi. Mies vihdoin istuutuu varjoon ja pistää kuulokkeet päähän. Kuulokkeista kuuluu mm jazz ja rnb. Ja lempeät mutta viiltävät sanat toisaalta rauhoittavat. Kynä liikkuu nopeammin. Ajatukset hieman tasaantuvat. Odotus muuttuu kaihoksi. Ei tässä olekaan kiire. Aurinko alkaa laskeamaan, mutta miehellä ei ole kiire. Heinäkuinen lämpö jatkuu pitkälle iltaa ja eipä se pieni kostea keli pitkän kuuman päivän jälkeen haittaakaan. Lehtien liike hiljenee, mutta ei koskaan pysähdy. Ihmiset vähenevät. Mies pelkää minuutti minuutilta vähemmän, vaikka ei usko odotuksen tai kaihon päättyvän. Niin se vain on, että asiat tapahtuvat tuulen nopeudella ja siihen ei voi vaikuttaa. Siitä voi vain nauttia ja antaa sen virrata. Kutittaa, viilentää joskus, viedä miehen päästä pelkoja pois. Hiljalleen ne ajatuvat kauemmaksi. Kaikki ei koskaan kumminkaan lähde, mutta nyt miehen mieli on hieman tilavampi. Sinne mahtuu muitakin ajatuksia. Miehen odotus päättyy, juuri kun hän alkoi oleen jo varma, että nyt olisi aika lähteä kotiin – yksin. Hänen ihastuksensa kävelee paikalle, hymy kaunis kuin päivän aurinko. Valoisa ja lämmin.


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

80 − = 74