Sata prosenttia

Posted on

Sitä voisi kuvitella, että aina tarvisi laittaa kaiken peliin. Jotenkin, semmoinen takaraivossa pumppaavaa tunne, että pitäisi tehdä enemmän. Olla parempi. Jotenkin parempi versio itsestään. Että enhän mää voi kelvata tämmösenä.

”Minä en riitä, jos en nyt laita ihan kaikkea, 100%”.

Hoksasin just, että oon aina hokenut ja kokenut esimerkiksi parisuhteissa, etten halua olla kenenkään koko elämä, enkä voi antaa kellekään oikeasti mun koko elämää. Silti sitä jotenkin aina on sillain epävarma, että itselle tärkeissä tilanteissa työntää peliin aivan kaiken itsestä, että jotenkin kelpaisi. Mutta eihän se näin mene. Jos oikeasti laittaa 100% peliin, niin se menee jo ihan yli. Silloin ei enää ole aivan oma ittesä, jos antaa kokonaan itsensä pois. Niinku se ihminen tarvisi oikeasti kokonaan mut. Onko se silloin tervettä, jos antaa koko elämän toiselle? Eihän kukaan oikeasti tarvi kokonaan toista ihmistä kannattelemaan? Onko se silloin terve ihmissuhde? Ymmärrän sen silloin, kun on pieni lapsi tai jossain töissä, jossa hoidetaan ihmisiä, ketkä eivät voi enää huolehtia itsestään. Eihän nekään ole täyspäiväisiä juttuja? Ei äitikään jaksa loputtomiin laittaa 100% kehiin lapsensa takia. Tää kulostaa karmealta, mutta nyt oon nähny, että ei kukaan lapseaan aivan tuhottomasti rakastavakaan voi kokonaan elämäänsä uhrata lapsensa takia. Sitten se polttaa itsensä loppuun. Sama pätee parisuhteisiin ja ihmissuhteisiin, jos koko ajan laittaa aivan kaiken peliin.

”Minä ihanana ihmisenä riitän ihmisille vähemmälläkin panostuksella. Saan toisiltakin enemmän, kun vaadin huomiota, mutten koko elämää. ”

Tilanteissa, läsnä voi (ja pitää) hyvinkin antaa koko täyden huomionsa ja se onkin aivan mahtava tunne. Ei mitään muuta mielessä ainakaan kokonaisvaltaisesti, ei kännykkään vilkuilua koko aikaa, ei kiirettä. Näin on energiaa ja halua panostaa vieressä olevaan ihmiseen, kun ei siihen tarvitse sitten panostaa kohtaamisen ulkopuolella aivan sataa, vaan keskittyy muihinkin elämän asioihin ja ihmisiin. Ei tärkeät ihmiset lähde elämästä mihinkään, vaikkei ole aivan koko ajan läsnä.


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

− 2 = 4