Pohjaan. Kevät 18

Posted on

Sanon sinulle hei! Kuulet kiven osuvan tyyneen järven pintaan.
Lähetän sinulle hymiön. Hymyilet ja punastut.
Sanon: pidän sinusta. Jalkasi lähtevät alta.
Halaan sua, annat vartalosi ja hehkumme
Olen sinulle kiltti, hukutan sut lämmöllä kuin ylikastelemalla kaktuksen.
Tutustun suhun, koko kirjasto on auki.
Luotan suhun, saan maailmasi laulamaan
Hymyilet minulle, sieluni hymyilee takaisin
Katsomme silmiin, maailma katoaa
Suutelemme, vuoretkin ovat kateellisia.

Luulit sytyttäväsi kynttilän minussa. Sytytitkin tähtitaivaan.
Yritin hieroa suhun lämpöä, liekki roihuaa nyt kuivassa lehtimetsässä.
Ajattelin rikkovani ajatusten pinnan, heitinkin keihään pinnan läpi pohjaan saakka. Menikö paksu ikijää rikki vai upposiko se liian syvälle, pohjaan saakka? Vai molemmat?

Mitä tapahtuisikaan jos suutelisimme?
Kuinka paljon rakastaisimme, jos rakastelisimme? Polttaisiko kuumuus meidät loppuun vai

Kyllä se näin on, että meidän täytyy olla varovaisia ettemme polta toisiamme.


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

84 − = 83