Pohdintaa ihmissuhdeanarkiasta 6.11.2018 (kesken)

Posted on

Polyamoria meinaa, että voi rakastaa useita ihmisiä. Tää voi olla avointa tai suljettua: esim kolme ihmistä voi sopia, että eivät harrasta seksiä suhteen ulkopuolella -> suljettu polyamorinen suhde. Sitten avoin suhde on semmoinen, jossa voi harrastaa sopimuksen mukaan seksiä tai kevyitä suhteita muiden kanssa.

Monesti polyamoriassa tulee esiin avoimuus ja rehellisyys kumppaneiden kesken. Pettämistä ja valehtelua voi esiintyä myös polyamorisuudessa eli se ei ole ”pane kaikkien kans”-suhde.  Yleensä polyamoristit ei ala rakkaussuhteeseen / seurustelusuhteeseen ilman toisten lupaa -> pettäminen. Eli nää on ns normaaleja suhteita, jossa on monta osapuolta.

Sitten on termit ensisijainen / primäärisuhde ja sekundaarisuhde yms. Määrittelyjä on monenlaisia.

Polyamoristien keskuudessa on myös sitä, että ei tarvitse välttämättä määritellä aina kaikkea, mutta semmoinen, että ollaan ”uskollisia” yhdelle tai monelle rakkaudellisesti on valtavirtaa.

Sitten tää mikä kiinnosti sua ja mua. Ihmissuhdeanarkia. Tälle on synonyymejä ihmissuhdeliberaali tai ihmissuhdesosialisti ja jotain muita..

Ihmissuhdeanarkian termia ei ilmeisesti ole kummemmin vielä määritelty vaan otettu jokin sinnepäin. Anarkia viittaa siihen, että kaadetaan valta joltain. Kaadetaan valta siltä, että jokin auktoriteetti / yhteiskunta / kirkko / muut ihmiset määrittelisi ennalta mitä suhde on. Tietyt stepit moraalit poistuvat käytöstä tai vapautuvat. Anarkisti voi olla vaikka yksin: ei usko mihinkään ennalta asetettuun muottiin.

Sen ydin varmaan vois olla semmonen ajatus, että jos ihmissuhteen esim. polyamorinen-, hetero- tai joku muu suhde päälle lätkäistään leima ”parisuhde”, ”seurustelu”, ”fwb” tai joku muu, niin se itse lätkäisy ei tuo siihen juttuun yhtään enempää turvallisuutta, vapautta, vakautta tai muute termin tuomaa juttua. Määrittelemättömyys ei vie turvallisuutta/vapautta/ihanuutta pois ihmissuhteelta, jos muuten on sinut ihmisen ja itsensä kans. Jos ei määrittele asiaa kummemmin, niin saa suhteesta irti enemmän: ei tarvi olla kaavoihin kangistuneen pikkutarkka miten ennalta määrätty saneltu paketti toimii. Myös itestä saa paljon enemmän irti, voi täysin tarkkaan miettiä mitä haluaa keneltäkin ja milloin. Ennalta asetetut pykälät (kaveri, säätö, deittailu, jne) ja säännöt vie pois hienosäädön mitä voi säätää tilanteen ja ihmisen mukaan.

Spekulointia: Tämmönen anarkismi on kumminki vaarallista silloin, kun/jos on odotuksia, lupauksia, mustasukkaisuutta, suljettua suhdetta (poly tai hetero): koska jos ei määrittele niin kaikki voi jossain tilanteessa olla sallittua – viidakon lait. Viidakon lait ilman oikeaa kommunikaatiota ja rehellisyyttä voi viedä sitten hyvin herkästi rakkaalta ihmiseltä luottamuksen. Tässä korostuu, että pitää ehdottomasti luottaa, että syventynyt suhde ei ole katoamassa mihinkään, vaikka välillä toinen syventyykin toisiin – suhde voi aaltoilla isommilla aalloilla kuin normaali suhde. Ero / yhdessäolo raja hämärtyy kun tasoja onkin loputon.

ero polyamoriaan: ”eettisyys kaikkia osallisia kohtaan ja romanttinen painotus ole samalla tavalla määritelmän keskiössä kuin polyamoriassa”

Toinen iso ongelma/haaste/ratkaisu on, että tässä keskitytään hyvin paljon siihen, miltä itsestä tuntuu. Ympärillä olevan kaaoksen poissulkeminen siten, että itsellä on hyvä olla.

Eli varmaan tää on se hankalin ja vaikein muoto polyamoriasta mutta kaikkein antoisin. Itselleen ja toisilleen täysin rehellinen muoto vaikka terminä se on just anarkistinen – määrittelemätön ja yhteiskunnan asettamien steppien murtaminen.

Yks juttu tuli mieleen kanssa. Parisuhteissa ON vallankäyttöä. Mää en oikeasti osaa tätä, mutta tiiän että sitä on ja kaikki tekee sitä tietämättään. Anarkisistessa suhteessa vallankäyttö voi olla vähän erilaista.. tätä pitää miettiä ja keskustella tätä harrastavien kanssa.

Seuraava termi mitä alan katsoon on autonomiaa kunnioittava ihmissuhde


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

2 + 5 =