26.8.2018 Roi -Hel lento

Posted on

26.8.2018 Lento Rovaniemeltä Helsinkiin.

Oon tässä alkanut kirjoitteleen itselle päiväkirjaa ja kirjeitä ihmisille, mutten ole julkistanut niitä ainakaan sellaisenaan kenellekään. Tässä nyt sen verran tekstiä, etten kehtaa laittaa ihmisten whatsappeihin tai telegramiin, niin laitan tän tänne.

Kävin tänä viikonloppuna poikain kaa Rovaniemellä Junkualla. Ite reissulla ei oikeastaan tapahtunu mitään erikoista, mutta ne pienet keskustelut mitä sain hyvän kaverini Tapanin kanssa juteltua inspiroi mua. Nyt aattelin alkaa pitään blogia vähän isommin. Ja sitä Podcast tyyppistä settiä, johon otan vieraaksi tai inspiraatioksi sitten kaverien ideoita.. Oon pitkään halunnut tehdä sen, mutten oo saanu aikaseksi.
Kuka tekis mulle podcast/blogisivun? Onkai niitä valmiinakin? Mun pitää alkaa kyseleen.

Musta olis aika siistiä jos olis semmonen kommentointiosio, jossa voi kommentoida vaan ääniviesteillä tai videoilla. Sitten ei tulis vihapuhetta tai muuta ikävää nii herkästi. Joo tän mää jotenkin teen! Vähänkö olis kiva saaha semmosta keskustelua aikaseksi jostain semmosesta aiheesta, joka on itselle tärkeä. Saada uusia ajatuksia suoraan sydämestä, sopivasti sensuroituna, koska joutuu ääneen sanomaan. Hmm. Mitenhän suomalaiset ottaa sen vastaan. Sitten olis pakko itselläki kaikki jutut tehdä vain ääneen. Niitä tulis silloin harvemmin, mutta ne olis ehkä paremmin mietittyjä. Kukahan lähtis toteuttaan tätä mun kans? Toteutan tn jokatapauksessa itse. Jos kukaan ei tätä lähde mun kans tekeen, niin teen tän jokatapauksessa. Päätös!

Niin inspiraatiot, joita sain mökillä. Pääksenteko ainakin. Pienessä marginaalissa teemme jokatapauksessa päätökset, kun oikeasti ollaan niin fiksuja, että helpot päätökset tehdään mitään miettimättä, mutta isoimmissa meillä on jo oikeastaan tosi helposti kaikki tärkeimmät faktat pöydässä. Loppu on sitä, että kuunnellaan itseämme ja toisiamme tarkasti, että mitä oikeasti haluamme faktojen perusteella. Se päätös oikeastaan tulee tosi nopeaa omassa päässä, ja se kuulostaa intuitiolta. Eli se pieni ”nalkuttava” ääni takaraivossa, että ei näin ei näin tai tee toi tee toi tee toi toi oikeasti olis kiva. Jos tekee aina siten miten eniten haluaa liikaa ressaamatta on mun mielestä onnellisempi tyyppi kuin se, kuka jahkailee päätöksiä tosi pitkään ja pelkää ottaa riskiä. Pelkää sitä huonoa vaihtoehtoa ja tekee hulluna riskianalyysejä ja spekuloi tulevaisuutta loputtomiin. Toisaalta ei pidä olla idioottikaan, että pelkästään on mielihyvien perässä, mutta jotenkin sitä oikeasti tietää, mitä aivan oikeasti tahtoo tehdä. Sitten on paha, kun on tosi monta tosi hyvää toisensa poissulkevaa vaihtoehtoa tai pelkästään huonoja ja vielä huonompia. Loppujen lopuksi, ei kannata olla semmonen, että tekee niin, että mitä ”pitää”. Tai mitä äiti sanoo, tai mitä vaimo/tyttöystävä/paras kaveri/työkaveri yms sanoo, vaan luottaa omaan fiksuuteensa ja/tai intuitioon, että näin se on paras. Semmonen tietty itsevarmuus kumpuaa siitä, että pysyy omien päätöksiensä takana, kun tietää, että ne on tehtyä omaa intutiota ja tietoa parhaiten kuunnellen. Virheitä sattuu kaikille ja näistä virheiden tekemisistä vois kans kirjoittaa vaikka mitä. Ja tästä intuitiosta vois kirjoittaa kans. Mutta tässä nyt muutama ajatus, joista osa on kertausta. Mut ei se haittaa, jos samat asiat oppii monesti, kunhan samaa virhettä ei tee ainakaan 10 kertaa putkeen. Silloin se on jo valinta.

Toinen inspiraatio liittyi kaverien hankintaan ja muutenkin verkoston luomiseen uudella paikkakunnalla yksinäisenä. Minä muutin aikanaan Helsinkiin silloisen vaimoni kanssa, ja ei ollut edes suurta tarvetta kavereille, kun hänen kanssaan kumminkin oli aina ihan jees. Erosin hänestä tuossa tovi sitten ja nyt ystäväpiiri on kutistunut Helsingissä. Välillä käyn Oulusa ja muualla näkemässä kavereita, mutta kaipaan arkenakin välillä jotain sosiaalista elämää. Somessa juttelen päivittäin parin naispuoleisen ystäväni kanssa kaikennäköisistä jutuista ja he ovatkin olleet mun henkireikä, etten erakoidu ihan täysin. Tapani sanoi tämänkin. Että vaikka olisikin introvertti, niin pitää uskaltaa jotenkin altistaa itsensä maailmalle. Lähteä kaikkeen mahdolliseen mukaan takki auki. Sillain, että tulee mahdollisuuksia – tsäänsejä kohdata ihmisiä. Varsinkin kun mietin samassa keskustelussa sitä, että olen yleensä se, joka joutuu tekeen kaikki aloitteet, kun haluaisin olla mieluummin se tyyppi, joka kutsutaan asioihin. No kyllähän mua kysytään, mutta kovin usein jään sitten ilman seuraa tai tekemistä, jos en itse tee asioita.

Oon koittanu uudistautua ja alkaa vaatimaan ihmisiltä asioita itselleni. En enää tyydy siihen, että oon kakkosvaihtoehto tai, että mää väkisin koitan nähdä ihmisiä ja tunkea. Tahdon olla niille ihmisille, jotka mua näkee, niin se tyyppi, jonka vuoksi nähdään myös vaivaa eikä toisinpäin. En nyt tarkoita mitään suuria isoja eleitä, vaan pieniä juttuja, joista tulee semmonen olo, että mua on ajateltu. Tässä heinäkuussa esimerkiksi kävi parin kaverin kans niin, että mää laitoin viestiä, että oon heinäkuussa kolme viikkoa, että olis kiva nähdä joskus. Vastaus oli, että joo olis kiva. No mää sit yhdeltä kaverilta kysyin ens viikon suunnitelmia, että no mites ens viikko miten käy. Vastaus oli, että joo sinä ja sinä päivänä on sitä ja sitä. No mulla ei ollu mitään suunnitelmia, niin ootin vähä siinä, että no sano nyt jotain. En ääneen, mutta kumminkin että tällä viestillä ”hei, teen nyt aloitteen, että ens viikolla voisin olla käytettävissä, jos pidät mua tarpeeksi tärkeänä niin tee nyt tilaa kalenteriin kolmen viikon aikana että morjestetaan”.. Joo ei se näin mustavalkoita ole, mutta jotenkin nyt alan hoksaan tän. Aioin nyt jatkossa sanoa ihmisille enemmän suoraan, että hei tää ei oo ookoo. Tai että jaa jos et halua nähä niin elä lupaa mitään. Tai muuta semmosta. Tai, että jos nähdään niin se ei mee siihen, että koko ajan toinen räplää kännykkää. Kyllä se on mullekin pahe, mutta pointtina, ettei sitä tekisi koko sen näkemisen ajan. Tai kutsuu kylään ja sitten on koko näkemisen ajan sillain, että en tiiä olisinko halunnut tuota tänne ollenkaan. Mää kyllä haistan semmoset. Mieluummin oon yksin, kuin mikään pakollinen juttu, johon pitää suostua. Juu on mulla paljon semmosia kavereita, jotka kysyy mua asioihin ja olen tärkeä jne, tää ei nyt kohdistu heihin suoraan. Nykyään vaan näiden kaverien näkemiset on harvemmassa etäisyyden vuoksi, niin mun pitää tehdä uusia asenteita uusien ihmisten kanssa. Tehdä yhteisistä ajoista tärkeämpia, merkityksellisempiä. Faktahan on, että mitä vanhemmaksi tullaan, sitä enemmän eletään kalenterin kanssa. On asioita. Aletaan vanheta. Vuodet vierii. Oikeasti. Pitää tehdä effortia tärkeiden ihmisten eteen. Ja en nyt itse lopeta effortin tekemistä, mutten tee sitä enää ykspuoleisesti ja mitään vaatimatta.

Itsenä muuttaminen on loppujen lopuksi aika hankalaa. Mutta voi sen tehdä, kun asennoituu siihen joka päivä koko ajan. Se vaatii, että muistaa koko ajan pittää itsensä tärkeänä ja tehdä pienen pieniä saavutuksia koko ajan. Leikkaa sen negatiivisen ajatuksen pois, kun se lähestyy ja valitsee sen positiivisen. Kyllä se tästä!

Musta olis kiva joskus pitää seminaaria tai luentoa aiheesta, josta tiedän paljon tai on siihen aiheeseen intohimoa. Joskus koulusa oli tosi siistiä pitää torakka-aiheisia seminaareja, ja kun tykkäsin aiheesta niin paljon, niin jotenkin uppouduin esittämään sitä niin intohimoisesti, että yleisön läsnäolo ei ollut enää pelottavaa vaan siistiä. Jos voisin saada saman podcästinä tai joskus livenä tehtyä vielä, niin olis aika siistiä. Kuten vaikka näyttelijöillä näyttely tai muusikoilla esiintyminen. Saada sille omalle asiantuntijuudelle / jutulle / ajatukselle niin vahva selkänoja, että mikään ei pidättele. Semmonen intohimo, että siitä jaksaisi väitellä tai puhua ihmisten kanssa tuntikausia eikä se vaan loppuisi ennen kuin aika loppuu. Semmosesta jutusta kun saisi työn niin olisi aika mahtavaa. Mitenhän esim kirjailijoista tai muusikoista tulee semmoisia, että ne vaan pystyy elään sillä, missä on hyviä. Tosi hyviä. Ja vielä nauttii siitä suuresti. Tavoitteita. Vieläkuin keksis sen, missä on oikeasti hyvä, josta sais rahaa ja vielä intohimoa siihen. Monessakin asiassa olen tosi hyvä! Luotan jatkossa itseeni, että jotenkin ”jahtaan” unelmia ilman, että kukaan voi mua lannistaa! Sanon ei niille, jotka on sen tiellä mitä haluan. Tuskin järjettömyyksiä alan jahtaamaan, mutta pakko pitää rima korkealla. Kaikessa. Sanoin tossa tän kirjoituksen alussa tai jossain välissä, etten haluais olla B-vaihtoehto. En itsekään tyydy muuhunkuin A-vaihtoehtoon päätöksissäni, siihen mitä haluan.

Toivottavasti joku jaksoi lukea tän loppuun asti 🙂


Virta (Kevyempi kesä – 18 kurssilla kirjoitettu heinäkuussa 2018)

Posted on

Aurinkoisella rannalla. Mies odottaa. Hän tietää mitä odottaa, muttei myönnä sitä. Paitsi itselleen. Se on salaisuus. Mies kirjoittaa muistikirjaansa sanoja ja istuu välillä auringossa ja välillä varjossa. Tuuli sivelee hiuksia ja paljasta ylävartaloa. On niin kuuma, että tuulen virekään ei viilennä. Mutta se ei haittaa. Miehellä on sisällään lämmin. Erilainen lämpö kuin mitä paahtava helle. Silmät ovat välillä kiinni. Syke välillä nousee. Ajatukset poukkoilevat. On toisaalta hyvin harmoninen olo. Yhtä puiden lehtien kanssa, jotka tanssivat tuulessa. Toisaalta hänellä käy päässään tunteita. Semmoisia tunteita, mitä hän ei ole kokenut vuosiin. Ne on ihan normaaleja tunteita, mutta hänen pitää käyttää niiden tunnistamiseen energiaa. Suojella itseään. Hahmottaa, mikä tulee itseltään, mikä muilta, mikä peloista, mikä vaan hänen nopeasta ja vilkkaasta päästään. Miehellä on päässään silmälasit. Hän pitää normaalisti tyylikästä hattua, mutta nyt hänen päälaki on paljaana. Tuuli iskee siihen lempeästi. Mies vihdoin istuutuu varjoon ja pistää kuulokkeet päähän. Kuulokkeista kuuluu mm jazz ja rnb. Ja lempeät mutta viiltävät sanat toisaalta rauhoittavat. Kynä liikkuu nopeammin. Ajatukset hieman tasaantuvat. Odotus muuttuu kaihoksi. Ei tässä olekaan kiire. Aurinko alkaa laskeamaan, mutta miehellä ei ole kiire. Heinäkuinen lämpö jatkuu pitkälle iltaa ja eipä se pieni kostea keli pitkän kuuman päivän jälkeen haittaakaan. Lehtien liike hiljenee, mutta ei koskaan pysähdy. Ihmiset vähenevät. Mies pelkää minuutti minuutilta vähemmän, vaikka ei usko odotuksen tai kaihon päättyvän. Niin se vain on, että asiat tapahtuvat tuulen nopeudella ja siihen ei voi vaikuttaa. Siitä voi vain nauttia ja antaa sen virrata. Kutittaa, viilentää joskus, viedä miehen päästä pelkoja pois. Hiljalleen ne ajatuvat kauemmaksi. Kaikki ei koskaan kumminkaan lähde, mutta nyt miehen mieli on hieman tilavampi. Sinne mahtuu muitakin ajatuksia. Miehen odotus päättyy, juuri kun hän alkoi oleen jo varma, että nyt olisi aika lähteä kotiin – yksin. Hänen ihastuksensa kävelee paikalle, hymy kaunis kuin päivän aurinko. Valoisa ja lämmin.


Sata prosenttia

Posted on

Sitä voisi kuvitella, että aina tarvisi laittaa kaiken peliin. Jotenkin, semmoinen takaraivossa pumppaavaa tunne, että pitäisi tehdä enemmän. Olla parempi. Jotenkin parempi versio itsestään. Että enhän mää voi kelvata tämmösenä.

”Minä en riitä, jos en nyt laita ihan kaikkea, 100%”.

Hoksasin just, että oon aina hokenut ja kokenut esimerkiksi parisuhteissa, etten halua olla kenenkään koko elämä, enkä voi antaa kellekään oikeasti mun koko elämää. Silti sitä jotenkin aina on sillain epävarma, että itselle tärkeissä tilanteissa työntää peliin aivan kaiken itsestä, että jotenkin kelpaisi. Mutta eihän se näin mene. Jos oikeasti laittaa 100% peliin, niin se menee jo ihan yli. Silloin ei enää ole aivan oma ittesä, jos antaa kokonaan itsensä pois. Niinku se ihminen tarvisi oikeasti kokonaan mut. Onko se silloin tervettä, jos antaa koko elämän toiselle? Eihän kukaan oikeasti tarvi kokonaan toista ihmistä kannattelemaan? Onko se silloin terve ihmissuhde? Ymmärrän sen silloin, kun on pieni lapsi tai jossain töissä, jossa hoidetaan ihmisiä, ketkä eivät voi enää huolehtia itsestään. Eihän nekään ole täyspäiväisiä juttuja? Ei äitikään jaksa loputtomiin laittaa 100% kehiin lapsensa takia. Tää kulostaa karmealta, mutta nyt oon nähny, että ei kukaan lapseaan aivan tuhottomasti rakastavakaan voi kokonaan elämäänsä uhrata lapsensa takia. Sitten se polttaa itsensä loppuun. Sama pätee parisuhteisiin ja ihmissuhteisiin, jos koko ajan laittaa aivan kaiken peliin.

”Minä ihanana ihmisenä riitän ihmisille vähemmälläkin panostuksella. Saan toisiltakin enemmän, kun vaadin huomiota, mutten koko elämää. ”

Tilanteissa, läsnä voi (ja pitää) hyvinkin antaa koko täyden huomionsa ja se onkin aivan mahtava tunne. Ei mitään muuta mielessä ainakaan kokonaisvaltaisesti, ei kännykkään vilkuilua koko aikaa, ei kiirettä. Näin on energiaa ja halua panostaa vieressä olevaan ihmiseen, kun ei siihen tarvitse sitten panostaa kohtaamisen ulkopuolella aivan sataa, vaan keskittyy muihinkin elämän asioihin ja ihmisiin. Ei tärkeät ihmiset lähde elämästä mihinkään, vaikkei ole aivan koko ajan läsnä.



Pohjaan. Kevät 18

Posted on

Sanon sinulle hei! Kuulet kiven osuvan tyyneen järven pintaan.
Lähetän sinulle hymiön. Hymyilet ja punastut.
Sanon: pidän sinusta. Jalkasi lähtevät alta.
Halaan sua, annat vartalosi ja hehkumme
Olen sinulle kiltti, hukutan sut lämmöllä kuin ylikastelemalla kaktuksen.
Tutustun suhun, koko kirjasto on auki.
Luotan suhun, saan maailmasi laulamaan
Hymyilet minulle, sieluni hymyilee takaisin
Katsomme silmiin, maailma katoaa
Suutelemme, vuoretkin ovat kateellisia.

Luulit sytyttäväsi kynttilän minussa. Sytytitkin tähtitaivaan.
Yritin hieroa suhun lämpöä, liekki roihuaa nyt kuivassa lehtimetsässä.
Ajattelin rikkovani ajatusten pinnan, heitinkin keihään pinnan läpi pohjaan saakka. Menikö paksu ikijää rikki vai upposiko se liian syvälle, pohjaan saakka? Vai molemmat?

Mitä tapahtuisikaan jos suutelisimme?
Kuinka paljon rakastaisimme, jos rakastelisimme? Polttaisiko kuumuus meidät loppuun vai

Kyllä se näin on, että meidän täytyy olla varovaisia ettemme polta toisiamme. Continue reading »


Vaikutus

Posted on

Sanon sinulle hei! Kuulet kiven osuvan tyyneen järven pintaan.

Lähetän sinulle hymiön. Hymyilet ja punastut.

Sanon: pidän sinusta. Jalkasi lähtevät alta.

Halaan sua, annat vartalosi ja hehkumme

Olen sinulle kiltti, hukutan sut lämmöllä kuin ylikastelemalla kaktuksen.

Tutustun suhun, koko kirjasto on auki.

Luotan suhun, saan maailmasi laulamaan

Hymyilet minulle, sieluni hymyilee takaisin

Katsomme silmiin, maailma katoaa

Suutelemme, vuoretkin ovat kateellisia.


Kunnioittamisesta pieni lauseenpätkä

Posted on

<span;>”Turvan tunne voi syntyä, kun molemmat osapuolet ovat valmiita kohtaamaan omat varjonsa eikä kumpikaan syytä haavoistaan toista. Tärkeää turvan syntymisen kannalta on myös se, ettei ensisijaisesti tutki toista, vaan itseään. Turvaa tunteva ihminen kokee, että kumppani ei syytä minua, vaan ottaa vastuun itsestään. Silloin minä olen turvassa. Oikeastaan on kyse toisen kunnioittamisesta. Toisen kunnioittaminen on parisuhteen kulmakivi.”</span;>

  1. Kopioin tekstin jostain. En enää muista, että mistä. Tämä löytyi muistiinpanoistani.

Rohkeuden käyttämättömyys 21.4.2018. 9. Intuitio

Posted on

Mistä sitä sitten tietää minkälaisia valintoja pitää tehdä? No eihän sitä varmasti tiedäkään kukaan oikeasti. Tässä pitää pitää mielessä se kysymys, että teetkö valintoja itseäsi varten vai muita varten.

Miltä tuntuu oikea valinta ja miltä väärä? Valintaan tai päätökseen voi listata loputtomasti plussia ja miinuksia, mutta lopulta jotku päätökset on semmoisia, että se vaan pitää päättää ilman jotenkin oikeaa tietoa. Kaikkea ei voi edes kirjoittaa Dataksi ja Todennäköisyydeksi yms.

Elokuvaohjaaja esimerkiksi saattaa valita ensin näyttelijät rooleihin ja valinnan jälkeen vaan ajatus kalvaa päässä että pääroolin esittäjä ei sovikaan siihen ja aivan viime tipassa vaihtaa näyttelijän. Luovaa työtä tekevän valinta voi joskus mennä aivan nappiin pelkän intuition pohjalta ja lopputulos onkin paljon parempi. Näitä ei opeteta missään, vaan se tulee kokemuksen ja sisäisen äänen kuuntelun kautta.

Yleensä tai joskus kun valitaan joku väärä valinta ja sitä polkua jatketaan niin intuitio – meidän sisäinen ääni – alkaa huutaan taustalla. Ei tunnu hyvältä. Painostaa, polttaa, huutaa, puristaa sisintä, että tätä en halua. Tarviiko sitä sitten tehdä? Ei tarvi! Sinulla on valinta olla valitsematta niitä asioita joita et halua. Piste. Kenen muun elämää ajattelit eläväsi jos et omaa? You are captain of your life.

Toisaalta pitää kumminkin miettiä, että valintoja ei pidä tehdä pelon tai pakkomielteen perusteella. Silloin tehdään asioita mitä halutaan, ilman perusteluja.

Valinnat voivat olla vaikeita, kun olisi helppo pysyä tutulla ja turvallisella.. Sisäisen äänen kuunteleminen saattaa tuntua ravistavalta ja epämiellyttävältä, jos ei ole valmis muutokseen. Kuitenkin intuition kuuntelu mahdollistaa käsiksi pääsyn sinulle merkityksellisiin asioihin. Ihmisessä on aina muutos käynnissä, vaikka et sitä tietoisesti ajattelisikaan.

Tietoinen muutos mahdolistaa niiden asioiden saavuttamisen, mitä juuri tällä hetkellä haluat. Mitä halusit vuosi sitten voikin olla ihan eri asia kuin tällä hetkellä. Itsensä kuunteleminen mahdollistaa eteenpäin menemisen ja uusien onnentuulahdusten löytämisen.

Sellaiset ihmiset, jotka kuuntelevat hyvin sisäistä ääntänsä jossittelevat jälkikäteen vähemmän. Entä jos entä jos ..menikin pieleen. Sisäistä ääntä voi saada kuuluviin valitsemalla sopiva ympäristö tai tekeminen, esim joillekin ideat aukeavat parhaiten suihkussa, toisille lenkkeillessä, autolla ajaessa, bussissa, peiton alla juuri ennen nukahtamista, musiikin kanssa ja niin edelleen. Koita siis valintojen maailman edessä välillä päästä sellaisiin tilaanteisiin, jossa tiedät, että sinulla ajatus juoksee jotenkin parhaiten.

 

Loppujen lopuksi kaikessa näissä höpöttämissäni jutuissa korostuu asenne, itsensä kuuntelu, hetkeen tarttuminen ja heittäytyminen.. Nimenomaan hetken tarttuminen siten, että pienetkin jutut on tärkeitä. Suuret asiat koostuu pienistä asioista.

 

Kiitoksia kuuntelijoille, jotka jaksoivat kuunnella höpötyksiäni.

 

Biisi: gold fish – choose your adventure 4:46

 

Varalta tai loppubiisi: park mansion 3,12 min


Rohkeuden käyttämättömyys 21.4.2018, 10. Luottaminen (ei esitetty)

Posted on

Luottamuksen menettäminen on hankala paikka. Silloin maailma kaatuu ja koko ihminen voi olla toisen silmissä ihan eri. Sen takaisin saaminen voi olla täysin mahdotonta. Ei tästä sen enempää.

Mutta puhutaampa siitä, miten voi luottaa ihmisiin joihin ei ole edes mennyt luottamus. Jos samasta asiasta on petetty luottamus aiempien kohtaamisten kanssa, niin miten sitä voi luottaa sitten uudessa tilanteessa. Näin sitä ihminen oppii väärin, eli kyynistyy, eli pessimististyy. Jos on ennenki mennyt paskasti niin miksei nytkin?

Tämä pitää jotenkin ajatella järjellä ja tieteellisesti. Ihminen ajattelee pöljästi siten, että korrelaatio on kausaatio. Eli jos kahden asian, a ja b välillä on aina yhteys, niin voisi päätellä, että ennen b:tä on aina a. Ihmissuhteissa toki voi käyttää järkeä ja hälytysmerkkejä sun muuta, mutta pitää hoksata tilanne, jossa tilanne b eli henkilö b ei automaattisesti ilman todisteita ole samanlainen kuin aikaisempi henkilö a. Pysyttekö kärryillä? Että ei voi tehdä oletuksia kaikista ihmisistä sen perusteella, että itsellä on huonoja kokemuksia. TAi että olettamus tehdään ilman mitään todisteita, pienen arvauksen perusteella.

Suurinosa ihmisistä yrittää kumminkin olla hyvä. Huom, yrittää. Se ei aina onnistu ja ihmisten motivaatiot ovat aina ennalta-arvaamattomia ja lähtökohdat erilaisia. Näin pitää jotenkin ajatella niin että _luottaa_ siihen, että alkuarvaus olisi, että ihminen yrittää olla hyvä.

Jos itsellä on ennakko-oletus päällä, että ei , ei voi olla, on rohkeutta yrittää vaihtaa oletus toiseksi.

Biisi: caravan palace – star scatt 3:51


Rohkeuden käyttämättömyys 21.4.2018, 11. Rakkauden kertominen/tunnustaminen

Posted on

Mitä sitä uskaltaa kertoa tunteista ihmisille. Omasta päästään. Sitä on aina kauheena odotuksia tai sitä aina jättää jotain kertomatta, koska ajattelee: “kyllähän se tietää”. Miten voi olla niin vaikeaa suomalaisille kertoa tunteistaan.

Koska aika kuluu ja elämä viuhuu eteenpäin, niin jos et läheisilleen kerro tunteistaan, niin ne saattavat jäädä kertomatta. Leffoista opitaan, että I love you sanotaan jatkuvasti, mutta tällä suomessa onkin helvetin hankalaa sanoa äidilleen tai parhaalle ystävälleen tai kenelle vain: minä rakastan sinua. Olet tärkeä.

Tai ihastukselle: jos et kerro tunteistasi koskaan, niin ei hän välttämättä tiedä. Ei kukaan ole ajatustenlukija. Tottakai siinä pelottaa että kokeeko vastapuoli samanlain. Mutta mistä sinä tiiät, onko vastapuoli myös nössö, joka ei kerro mitä ajattelee? Sitäpaitti, onko se niin vaarallista, jos toinen ei ajattele samanlain? Pelottavaa se kyllä on, mutta siihen tarvitsee käyttää sitä rohkeutta. Syteen tai saveen banjai!

Elämän rajallisuus.

  • Läheisille
  • Ihastukselle
  • Ystäville
  • Jääkö kertomatta kokonaan jos ei kerro?
  • Kuolema/ajan rajalisuus -> ajan valuminen pois

Biisi: shpongle – invisible man in fluorosent suit  8:54


Rohkeuden käyttämättömyys 21.4.2018, 6. Ajattelun uskaltaminen

Posted on

Ajattelunvapaus; mitä ei kukaan voi estää ja mitä kuka tahansa voi tehdä: haaveilla. Voit unelmoida haaveilla, himota ja spekuloida ihan mitä tahansa. Voit viedä ajatukset aivan niin pitkälle mihin haaraan tahansa kuin haluat.

Voit vaikka kuvitella, että haluat vaikka ihan niinkin absurdin asian kuin yksisarvisen. Voit jatkojalostaa tämän, että minkälaisen yksisarvisen. Mikä sen nimi olisi. Missä se asuisi, mitä sen kanssa tekisit. Minkälainen turkki sillä olisi. Miltä tuntuisi ratsastaa sen kanssaan? Mistä niitä saa? Mitä sen saaminen vaatisi? Missä on yksisarviskauppoja? Voit kuvitella tapahtumaketjut sinne kaukaisemmalle haaveelle ja tarinaa sen ympärille minkälaista se voisi olla. Miltä se tuntuisi. Ei kukaan voi estää, että vaan mietit ja haaveilet kaikkea ihanaa sen sinun unelmasi ympärillä.

Mistä unelmoit? Onko jokin semmoinen pieni pieni haave, joka ei ikinä kuuna päivänä tule toteutumaan? Kukaan ei estä sinua ajattelemasta tilannetta, että sinulla olisi jo se. Se aivan mahdoton asia: mimmoinen se olisi, miltä se tuntuisi, mitä sen kanssa tekisit, kauanko se kestäisi, missä se olisi, ja niin edelleen. Äkkiä hoksaat ajattelevasi matkaa sen aivan mahdottoman haaveen luokse. Ei, ei se haittaa jos se ei tule välttämättä koskaan tapahtumaan. Aina voit haaveilla aivan niin paljon ku haluat.

Uskallusharjoittelu ajatuksen tasolla: kirje itselle (pötköön) 1,5-2min2+

Kirjoita kirje paperille kynällä. Ei tietokoneella tai kännykällä, vaan kynällä ja paperilla.

Kirjoita minä muodossa tulevaisuuteen sijoittuva tarina kuten päiväkirjaan, minkälainen päivä tai elämä sinulla on.

Vaikkapa: Tulin juuri töistä Nokian asiantuntijatehtävistä kotiin. Koti on ihanan siisti, koira tulee vastaan eteisessä. Unelmieni mies/nainen laittoi ruoaksi lempiruokaani pekoninugetteja. Lähden huomenna viikonlopuksi ajamaan uudella moottoripyörälläni ahvenanmaalle..

Omaan kirjeeseen voi kirjoittaa mitä vain minä muodossa ja kukaan muu ei sitä tarvitse lukea. Voit elää kirjeessä kenen elämää vain, jos haluat kuvitella itsesti vaikka filmitähdeksi, voit kirjoittaa itselle että “tulin juuri äxönelokuvan kuvauksista ja käynnistän juuri helikopteria huippumallin kanssa”.. Miksipä ei saisi haaveille?

Haaveilu myös tuntuu pirun hyvältä. Vatsassa hyrrää..

Kirjoita kirjeesi päälle päivämäärä, jolloin kirjeen voi avata. Näin sinulle tulee alitaijuinen tavoite, mitä kohti alat menemään ja suunnittelemaan. Kun sitten vaikka vuoden päästä avaat kirjeen: huomaat useiden toiveiden toteutuneen.

Andy McCoy:”Sun täytyy varoo mitä sä haluut, koska sä voit saada sen.”

Biisi: elisa born & stig rästa: kõnõtraat 2:54


Rohkeuden käyttämättömyys 21.4.2018, 4. Omana itsenä oleminen ja muut

Posted on

Kaikki miettii jossain vaiheessa, että mitä muut sinusta miettii. Miten sovin yhteiskuntaan tai ryhmään, mikä sinun tarkoitus on. Oletko hyvä. Kelpaatko. Riitätkö.

Tottakai samalla myös miettii ihan omassa päässäänkin, että mimmonen tahtoisin olla. Mimmonen olen.

Tietenkään ei kukaan voi täyskäännöstä tehdä kokonaan omaan persoonaan ja elämään, mutta voi tehdä aina pieniä hienosäätöjä omilla valinnoillaan – minkälainen uskaltaa olla.

Entä jos teetkin ja käyttäydyt niinkuin haluat etkä niinkuin muut haluaa tai olettaa tai olettaa sinun olevan? Ryhmäkin valikoituu sen mukaan, missä on hyvä ja oma itsensä olla. Muut ihmiset muuttuvat siinä samassa myös, sillä muutkin peilaavat omaa käytöstä samalla tavalla kuin sinä peilaat omaa käytöstä muissa. Muutkin ihmiset ajattelevat yhtä monimutkaisesti kuin itsekin, että mimmonen on missäkin. Jos ei aktiivisesti niin alitajuisesti ja ihmisestä riippuen kuin paljon.

Heikkouksien voittaminen

Heikkoudet – vertailu muihin – ominaisuudet

Pystyn samaan kuin muutkin “haista paska”

Sinnikkyys ja epäonnistuminen:

Unelmien tavoittelemiseen ei riitä pelkkä ajattelu. Ajatteleminen on ensimmäinen askel. Mitä sinä haluat? (tauko) Jos mitään ei tuu mieleen, ehkä on aika pysähtyä. Teetkö sitä mistä tykkäät? Nautitko elämästä? Minkä asian eteen olet valmis tekemään työtä? Mikä sinulle on tärkeää?

Unelman saavuttaminen ei ole mahdotonta jos olet valmis heittäytymään. Tekemään kaikkesi saavuttaaksesi sen mitä haluat. Kukaan ei voi estää sinua tahtomasta ja toimimasta asioiden eteen mitä itet pidät tärkeänä. Suurin kamppailu käydään mielesi sisässä. Ajatukset siitä että olenko tarpeeksi hyvä tai pystynkö, heijastelevat vertailua muihin ihmisiin. Mutta sinä olet ainutlaatuinen, etkä voi verrata itseäsi muihin kuin itseesi ja aiempiin saavutuksiisi. Voit muuttaa vain omaa ajattelua kyvyistäsi ja uskosta itseesi.

Jos epäonnistut matkallasi, on se lahja. Epäonnistumisia vaaditaan, jotta voi onnistua. (Will Smith tyyliin?). Epäonnistuminen on oikeastaan pakollista onnistumisen kannalta. Epäonnistuessani tiedät, mikä itsessäsi vaatii kehitystä. Joten anna palaa, ja tee kaikkesi unelmiesi eteen ja pidä niistä kiinni sinnikkäästi! Unelmat tekevät elämästä elämisen arvoista.

Biisi: Dont let me be misunderstood – 8,24min


Rohkeuden käyttämättömyys 21.4.2018. 3. Urheilu

Posted on

Koskaan ei ole täydellistä päivää urheiluun. Miksei menis jo silloin kun on edes siedettävä päivä että nipi napi jaksaa? Voisko ottaa semmosen asenteen liikkumaan lähdössä kuten benjihyppyä tehdessä, että kun köysi on kiinni, on pakko hypätä: kun ajatus liikkumaan lähdöstä tulee, olisi jo pakko lähteä vaikka kui laiskottaisi 🙂

Edes kierros korttelin ympäri tai pieni kiertoreitti kotimatkalla.

Urheilu pistää ajatuksia liikkeelle niin urheilun aikana kuin jälkeenkin ja huomaat joka kerralla jaksavasi vähän enemmän. Kokemus omasta pystymisestä ja kehittymisestä on koukuttavaa. Ja tästähän tulee helkkarin mahtava olo.. Endorfiinit pöhisee. Se on vain itsestä kiinni, että nostaa pyllynsä välillä sohvalta. Sit sohvalla istuminenkin tuntuu ansaitummalta pikku spurttailun jälkeen ja nukkuukin paremmin.

Lähe vaik ulos ja nauti säästä. Tai voi urheilu olla muutakin kuin lenkkeilyä. Sinun ei oo pakko myöskään hakeutua sen lajin pariin, jossa sait päähäsi pallosta penskana tai jossa koit olevasi hidas ja kömpelö tai muuta. Mikä olisi kivempaa kun vaihtaa kaverin kanssa kuulumiset esim sulkapalloilun lomassa. Voit vaikka löytää yksilöllisen ilmaisusi tanssiessasi täysillä lempimusiikin tahtiin kotona verhot kiinni.

Biisi: Johnny Hess – Je Suis Swing


Rohkeuden käyttämättömyys 21.4.2018, 2. Seikkailun tärkeys

Posted on

Elämä on pitkä. Elämässä on hirveästi erilaisia vaiheita, ja vaikka kuin kuuntelisi muiden kertomuksia tai lukisi kirjoja niin oma elämä on aina mysteeri. Aina ei voi etukäteen päättää mitä tekee ja tämä tekee elämästä ennalta arvaamattovampaa eli jännempää. Olisko aika tylsää aina tietää etukäteen mitä tapahtuu?

Elämäsä tapahtuu erilaisia vaiheita, rytmityksiä joihin omat valinnat vaikuttavat isossa ja pienessä mittakaavassa erillä tavalla.

  • Yläaste, lukio, armeja, opiskelu, töihin lähtö, ihmissuhteet, perheen perustaminen ja niin edelleen.

Tapahtumien lomassa voi tehdä valintoja päivittäin ja isossa mittakaavassa. Entä jos jättäisi tai yrittäisi jättää kokonaan valitsematta? Silloinko junnaisi paikallaan ja mitään ei tapahtuisi? Ei huonoa eikä hyvää? Kokonaan näin? Ei kokonaan ilman valintoja voi elää. Aina tapahtu jotain, kun nostat itsesi ylös ja lähdet liikkeelle.

Joskus eteen heitetään jotain hullunkurista ideaa, että “lähetkö tähän mukaan”. Esimerkiksi wappuisia juttuja: Keskellä yötä baariin, tuntemattomien kanssa jatkoille, uudet bileet jossain oudossa paikassa.. Tai Speksiin mukaan lähteminen, Rattoradioon lähteminen toimittamaan omaa showta tai muuten mukaan, lomareissut uudessa porukassa uudessa paikassa (tai jokin repäisy), uudet jännät harrastukset, kuten itse aloitin kiipeilyn viime vuonna ().

Ei tarvitse olla edes kovin erikoisia juttuja tai hullunkurisia: uusia valintoja tehdään arkipäivässäkin:

ruoka, juoma, harrastus, ystäväpiiri, ihan vaan arkivalinnat mitä reittiä kävelee kotiin / töihin.

Jos niihin uusin asioihin ei tartu, niin jää paljon kokematta, näkemättä, haistamatta, koskematta. Elämän pitkät ja tylsät vaiheet vierivät omalla painollaan  ja ei sitten tapahdu mitään hauskaa. Tartu, kokeile, maista, haista, tee, koe, elä

”jotka tulevat suorinta tietä, saapuvat tyhjin taskuin.

Jotka ovat kolunneet kaikki polut, tulevat säihkyvin silmin,

polvet ruvella, outoja hedelmiä hauraassa säkissään.

Niin se ystäväni on, niin se on, että eksymättä et löydä perille.” – Tommy Tabermann

 

biisi: Ott- Bicycle of the sky


Rohkeuden käyttämättömyys 21.4.2018 Aloitus 1.

Posted on

Hyvää iltaa arvoisat radion kuuntelija, kuuntelette Rattoradiota ja Showta nimeltä Rohkeuden käyttämättömyys. Minun nimi on Mikko Lehto ja höpötän seuraavan tunnin kaikkea rohkeuteen, sinnikkyyteen ja elämänhallintaan liittyviä juttuja, mitä oon tässä miettinyt kavereiden kans. Ideoinnissa on auttanut suuresti pari ystävääni Henna ja Minna.

Pelottaako? Jännittääkö? Mua ainakin. En ole koskaan juontanut täysin yksin rattoradiossa, monikossa kuitenkin ollut show jo monta vuotta Tähdellistä asiaa Showssa. Joka muuten tänä vuonna tulee ensi viikon pe-la välisenä yönä.

Ei se ole helppoa kenellekään tehdä pelottavia asioita, mutta joskus sitä haluaa tehdä asioita, jotka eivät ole lainausmerkissä “mukavia” eli helppoja ja kivoja tai semmosia, joihin ei tarvitse käyttää kauheena energiaa ja eivät jännitä yhtään. Tällöin astutaan ulos comfort zonelta siihen tosi jännään paikkaan nimittäin valintojen maailmaan. Se askeleen ottaminen vaatii energian käyttämistä. Rohkeuden käyttämistä.

Tommy tabermanin quote:

Epäröinnin kynnyksellä kysy kuinka paljon rohkeutta uskallat tänään jättää käyttämättä?

Milloin ja miten sitä uskaltaa tulla introvertin kuoresta ulos ja käyttää paukkuja? Miksi ja mitä sillä saa? Käsittelen tässä ohjelman aikana Carpe diem – henkistä ajattelua ja positiivista ajattelua. Seuravaaksi hieman hyvän mielen musiikkia..

Biisi: Holland tunnel project – mr jazz

 


Kohtaaminen (kesä 2017)

Posted on

Kaksi ihmistä kohtaa. Katseet törmäävät. Vastustamaton hymy. Sellainen, että kummatkin hymyilevät, eivätkä voi sitä estää. Ilo. Puhetta. Yksityiskohdat ovat epäselviä, merkitykset kristallin kirkkaita. Hipaisu. Kosketus kihelmöi, puhe lakkaa kahdeksi sekunniksi. Se voisi yhtä hyvin olla tunti. Silmiin katsotaan. Punastuminen. Puhe jatkuu, ihmiset kävelevät yhtä matkaa tai istuvat vierekkäin bussissa, kumpikaan ei muista. Tunnit kuluvat. Kädestä tartutaan. Ainakin ajatuksissa. Hetket kuluvat. Ovatko tunnit minuutteja vai miksi tähän haluaisi vain jääädä? Musiikki soi.. Aurinko laskee. Pää painuu päätä vasten. Tai se on vain ymmärrys, ymmärtäminen. Sielut ovat sylikkäin. Jokainen sekunnin sadasosa merkitsee. Sanat takkuavat. Korvat punottavat. Taakat jaetaan ja puolitetaan. Maailma on kevyt. Mutta vain hetken.. Aika loppuu. Kauanko aikaa kului? Ihmiset katsovat toisiaan. Hymyä ei näy, mutta se tuntuu. Halaus. Tuoksu. Hiukset, iho. Kevyesti ja pitkään. Sykkeet ovat koholla. Kädet liikkuu toista vasten. Tuntuu, kuin oltaisiin alasti, mutta silti pukeissa. Ääni kuiskaa korvaan. Sanat unohtuvat.. Äänen väri maalaa sävelillä muiston. Tähän voisi jäädä. Irrottautuminen. Ihmiset hyvästelevät. Kävelevät eri suuntiin, omiin elämiin. Maailman paino alkaa painaa hartioita, mutta askeleet jatkuvat hieman kevyempänä. Maailma on taas hieman värikkäämpi


Suursiivous. (syksy 2017)

Posted on

Pimeässä ja viileässä soi haikeat sydämet, nostalgiset muistot ja sitkeä elämä. Kaamos masentaa ja luo melankoliaa, mutta pimeyden keskellä on pieniä kynttilöitä, kanelin tuoksuisia. Villasukat jalassa, hengitys on raikasta. Pelkoja syntyy ja olot ovat synkät. Mutta toivo ja toisten kunnioitus saa jatkamaan. Paukkuva hanki hidastaa liikettä. Mutta vain jaloissa. Pää toimii nopeasti. Talviunta, vaaleaa, haaleaa ja syvää. Ajatukset nousevat ensin, sitten vasta keho. Aurinko paistaa vain muistoksi. Niille jotka tekevät ajatuksissaan suursiivouksen, aurinko paistaa myös toivona lämmöstä ja hellyydestä. Luonnon heräämisestä ja uuden synnystä. Pehmoisista paijauksista ja kihelmöivästä suudelmasta. Keväästä, ensi hymystä ja ensimmäisestä katseesta. Aurinko voi näin lämmittää muutakin kuin vain luontoa. Kädet koskevat käsiä, jopa ilman hanskoja. Takit riisutaan. T-paitasillaan toisen vartalo vie koko mielen ja kielen. Rentoudutaan ja rusketutaan. Riippukeinu ja lempikirja saavat unohtamaan kaiken muun. Vesisadetta ei edes huomaa. Mutta poskille valuvat kyyneleet huomataan. Omat tai muiden. Ilossa ja surussa. Aikansa kutakin. Ilta hämärtyy ja on jälleen suursiivouksen paikka…



Tulppaani (17.3.2015)

Posted on

Pieni, sitkeä, vihreä kasvi kasvaa muiden kasvien joukossa. Sillä on hieman kiiltävämmät, mutta hieman mattapintaiset lehdet ja kirkkaampi vihreä kuin muilla kasveilla. Kaukaa katsottaessa se jää välillä hieman muiden kasvien varjoon, mutta erottuu, kun aurinko osuu lehtiin. Se erottuu joukosta kirkkaudellaan ja välkehtii. Se erottuu joukosta pienestä koostaan huolimatta, jos tarkkaan katsoo Lähempää katsottaessa huomaa, että se onkin kukka.

Ytimessä, lehtien välissä, terälehdet suojaavat punaista pyöreää kukan keskustaa. Punainen sisus näkyy vihreiden terälehtien alta ja raoista vain katsottaessa suoraan, sivusilmällä sitä ei voi nähdä, vaikka muu osa kukasta näkyisi. Jotkut saattavat jopa sokaistua ja nähdä tämän paikalla jotain muuta, mitä oikeasti on olemassa. Kukan lähellä olevat kasvit ja kukat voivat hyvin tämän yksilön lähellä ja kasvavat vankemmiksi ja kirkkaammiksi. Lehdet jotka koskettavat toisia kasveja kääntyvät tätä kohti ja kukka ja koskettavat kasvit kasvaa siitä voimakkaammaksi. Ne ikäänkuin heräävät. Kukka kääntyy valoa kohti ja heijastaa sitä niille kasveille, jotka ovat nuutuneita. Juurista se ravitsee niitä, jotka tarvitsevat piristäviä ravinteita. Tuulikin kuljettaa hyvää energiaa, jota kukka säteilee.

Jos kukkaa kohtelee kaltoin, se suojaa itseään ja kestää kolhuja. Kukka on niin kaunis, että sitä ei kukaan halua tahallaan talloa, mutta se on niin pieni, että voi jäädä joskus jalkoihin. Vahvat juuret nostavat sen aina pystyyn.

Kukan sisintä punaista ei näe moni. Sen näkee vain ne harvat, jotka osaavat hoitaa sitä yhtä hyvin, kuin se hoitaa muita. Illalla, pimeän tullen; jos voit, näet kukan avautuvan hitaasti, kasvaen. Koko kasvi lämpenee ja lehtien suonet melkein kuin hehkuu. Punainen sisus hehkuu tulipunaisena ja kuumana. Yhtä kuuma voi silittää sitä, saavuttaen yhteyden, jota ei voi selittää. Energia liikkuu yhtäaikaa molempiin suuntiin. Kukan juuristo laajenee ja silittäjä tuntee valtavat voimavarat. Ikäänkuin kukka saisi voimat tuulesta ja mullasta ja muista kasveista. Ajasta.


Neliulotteinen jing jang – maskuliinisuus ja feminiinisyys

Posted on

Mies ja nainen eivät ole täysin binaarisia ainakaan siinä mielessä, että maskuliinisuus ja feminiinisyys on täysin niin, että mies on täysin maskuliininen ja nainen feminiininen. Mutta perinteisesti paras parisuhde toimii siten, että toinen on enemmän feminiininen ja toinen maskuliininen. Tämä tietenkin muuttuu parisuhteessa jopa päivittäin ja elää. Mikään ei ole kiveen kirjoitettu. Yritän ääripäistää ihan tahallaan, jotta saadaan ääret esille. Kaikilla on molempia.

Maskuliinisuus:
-Rajojen asettaminen
-Tuki ja turvas
-Päätösten tekeminen
-Suunnan näyttäminen
-Viimeinen sana
-Komeus ja voima
-Asioiden hoito
-Rohkeus
-Valta ja vastuu
-Kova ja vakaa
-Seikkailu

Feminiivisyys
-Herkkyys
-Kauneus ja seksikkyys
-Auttaminen ja välittäminen
-Kiltteys – ääripää itsensä vähättely
-Pehmeä ja joustava
-Hieman alistunut (tämä voi tuntua hyvältäkin)
-Miellyttäminen ja mielihyvä
-Koti

Kun ajattelen tätä, kuvittelen nelipuolisen jing jangin, jossa kahdella osapuolella on molemmilla kaksi puolta, jotka tasapainoilevat. Parisuhde ei toimi, jos siinä on liikaa tummaa maskuliinisuutta tai purppuraa feminiinisyyttä. Tämä ”valtapeli” elää koko ajan. Suhteessa on hyvä olla, jos kummallakin on niinsanotusti oma paikkansa. Tämän lisäksi hyvä parisuhde kaipaa sitä, että tämä ”valtasuhde” tarvittaessa elää, ja molemmat voivat suurentaa tai pienentää omia suhteitaan sillätavalla, että turvallisuus ja tasapaino säilyy. Riidat syntyvät, kun liian suuri maskuliinisuus kohtaa liian suuren feminiinisyyden, jolloin toinen jotenkin tallaa toisen alleen.

Molemmilla on pakko olla molempia, tai sitten meno menee täysin eläimelliseksi. Eläimellistä meno voi olla toki makuuhuoneen puolella, mutta siitä varmaan sitten toinen kirjoitus.



Suhteellisuudentajuttomuutta

Posted on

On olcool-wolves-arrow-dead-sonemassa hyvin paljon erilaisissa tilanteissa olevia ihmisiä. Mikä valtaa koko päivän ajatukset? Onko se ruoka vai iPhone vai raha? Vai koulu vai seurustelu vai kaverit? Kenties musiikki tai taide. Tunnemme yleensä vain tietyntyyppisiä ihmisiä emmekä osaa ajatella muuta. Esimerkiksi oikein raaka esimerkki; äärimmäinen köyhyys kehitysmaassa ja ilmainen ylläpito ja koulutus hyvinvointiyhteiskunnassa. Miten voisimme oppia arvostamaan sitä kaikkea hyvää mitä meillä on? Kehitysmaissakin ihmiset voivat olla onnellisia vaikka kaiken lian keskellä, mutta me täällä pohjoisessa voimme olla masentuneita koska internet ei toimi tai parisuhteen toinen osapuoli ajattelee vähän erillä tavalla. Pienestä on mahdollisuus repiä iloa irti, jos vain tahtoo. Täällä pohjoisessa tuntuu olevan hankalaa vaikka puitteet ovat tosi hyvät.

Neljän lapsen kotiäiti stressaa tilanteessa, jossa isä käy paljon töissä eikä sillä ole aikaa olla kotona. Rahaa on varastossa juuri ja juuri sen verran että laskut maksetaan ja lapsilla on vaatteet. Isä taas stressaa töissä, että riittääkö rahat, jatkuuko työt. Kaksi stressiä kohtaa kotona ja kotona myrskyää. Kumpikaan ei ole tyytyväinen elämään. Molemmat tekevät perheen eteen paljon työtä, mutta ei huomata työn hedelmiä. Lapsia. Ja pitkää parisuhdetta, jossa tunnetaan toinen hyvin. Eikä välttämättä arvosteta toista ihmistä vaan kiinnitetään huomio tekemisiin ja tekemättömiin asioihin. Missä pusut missä läheisyys. Tekosyitä.

Pariskunta viettää paljon aikaa yhdessä. Niillä on rahaa, koska valtio maksaa apua tarvitsiville työttömille toimeentulon. Mutta juuri ja juuri tarpeeksi elääkseen. Pariskunta rakastaa toisiaan, mutta ovat molemmat niin rikki ja sekaisin, että eivät osaa keskustella tai kuunnella. Alkoholi ja väkivalta liittyvät elämään vahvasti. Kaikki ystävät riehuvat ja kännäävät ja koskaan ei tiedä mitä tapahtuu tai miksi. Milloin naapurin iso mies rikkoo jotain, tai äidin sisko yrittää iskeä miestä. Kaikki on ihan sekaisin. Miten siihen on ajauduttu. Kukaan ei tiedä syytä. Ketä syytetään? Yhteiskuntaa vai niitä raukkaa kahta? Tekosyitä.

Yliopisto-opiskelijapariskunta seurustelee. Toinen valmistuu ennenkuin toinen ja tulee paineita edetä. Toisella on painetta hommata työpaikka ja toinen jumittuu yliopistoon ja on painetta valmistua. Toinen saattaa saada työpaikan, toisella loppuu rahat. Painostus alkaa. Elämän suunnat ja tavoitteet ovat erit. Tekosyitä.

Työtön muusikko ja sairaanhoitaja seurustelevat. Heillä on yksi lapsi, jonka biologinen isä ei ole kuvioissa. Molemmilla on unirytmi sekaisin. Muusikko viettää aikaa treenikämpällä tai kitaran ääressä ja on herkkä kiivastumaan, ilostumaan tai masentumaan. Sairaanhoitaja tekee tasaisesti vuorotyötä ja ei nauti työstään. Tekee vain oman osansa, jotta saisi kerättyä rahaa tulevaisuuden lomareissua varten. Pinta näyttää hyvältä, mutta alla kiehuu. Kommunikointi ei suju, muusikko elää pilvissä, hetkessä, menneessä ja tulevaisuudessa ja tunteet käy laidasta laitaan. Sairaanhoitaja lyö rahaa talteen eikä oikeastaan tee muutakuin käy töissä ja satunnaisesti käy baarissa kavereidensa kanssa. Sairaanhoitaja ei ymmärrä muusikon mielenoikkuja ja ahdistuu, kun muusikko ei etene elämässään eikä käy töissä. Muusikko taas nauttii niin paljon hetkestä, että ei osaa laittaa mitään talteen tulevaisuutta varten ja ahdistuu sairaanhoitajan suunnitelmallisuudesta ja ahkeruudesta. Miksi kommunikaatio ei toimi? Tekosyitä.

Sitten jos näitä vertaa keskenään. Väkivaltaa kokenut ihminen kohtaa yliopistoihmisen. Yliopistoihminen puhuu stressistään, kuinka ahdistaa eri tilanne uran vaiheessa. Kuinka tärkeää tai ei tärkeää on edetä. Väkivaltaa kohdannut ihminen ei ymmärrä koko uran ajatusta ja keskittyy jokapäiväiseen elämään päivä kerrallaan. Milloin ei saisi turpaan. Miten he voisivatkaan ymmärtää toisiaan? Kumpi on enemmän oikeassa? Muusikko ja neljän lapsen äiti kohtaavat. Muusikko ei ymmärrä miksi kotiäiti ei harrasta mitään, kotiäiti taas ihmettelee muusikko miksi se tuhlaa elämää pimpotuksiin eikä tee perhettä.

Kaikilla on omat motiivit elämässään. Toiset elävät hetkessä, toiset urassa. Toiset suhteessa, toiset toisessa ihmisessä. Kuvanmukaisesti; toiset ovat tottuneet ottamaan osumaa. Kestämään jopa liikoja. Tai ottamaan toisen osumat puolestaan. Toiset lamaantuvat pienistä. Pienistä mutta heille tärkeistä asioista. Mutta kuka on oikeassa? Miten kommunikoinnin ja toisen elämän ja ajatusten arvostamisen saisi toimimaan?

Tekosyitä.